Oppimisen meren äärellä
Opitaanko luokkahuoneissa?
Ihmiset oppivat muodollisten oppimisympäristöjen lisäksi myös epävirallisissa
ympäristöissä, konteksteissa ja tilanteissa, joita ei mielletä perinteisesti
opiskeluksi. Oppimista koskevasta tutkimuskirjallisuudesta on tunnistettavissa
tätä lähtökohtaa tukevia tutkimuslinjoja, jotka ulottuvat aina 1900-luvun
alkuun (Bransford 2006; Hull & Schultz 2001; Vadeboncoeur 2006). Näiden
tutkimuslinjojen tulokset osoittavat, että oppimisessa on kyse rajoja
ylittävästä toiminnasta, ja se jakautuu monen eri oppimisympäristön välille.
Nykyään voidaankin puhua oppimisen kaikkiallisuudesta ja siitä, miten
erilaiset oppimisympäristöt muodostavat kokonaisuutena oppimisen ekologian
(Barron 2006).
Barronin (2006) tutkimus nuorten teknologiaan liittyvien tietojen ja taitojen kehittymisestä on hyvä esimerkki siitä, miten oppimisen ekologiaan kuuluvia ympäristöjä ja niiden resursseja osataan hyödyntää joustavasti. Tutkimuksen mukaan on yleistä, että ihmiset luovat itselleen aktiivisesti oppimistilanteita, joissa he voivat kehittää omaa osaamistaan. Barronin tutkimuksessa tutkittu oppimisen ekologia koostuu erilaisista yhteisöistä, joiden sisältämiä sosiaalisia suhteita ja resursseja ihmiset hyödyntävät laajalti tavoitteidensa edistämiseksi. Tutkimus on hyvä esimerkki oppimisen tutkijoiden huomion siirtymisestä yhden ympäristön näkökulmasta oppijan elämänpituisen, -laajuisen ja -syvyisen oppimisen näkökulmaan (ks. tarkemmin esim. Banks ym. 2007; National Research Council 2009).
* * *