Poro on pohjoisessa Fennoskandiassa elävä puolivilli kotieläin, jota laidunnetaan tuntureilla ja Metsälapin alueella. Poron kantamuoto on peura (Rangifer tarandus), erityisesti tunturipeura (R. tarandus tarandus), ja kesyttäminen lienee tapahtunut myöhäiskeskiajalla.

Poro kuuluu märehtijöihin ja sillä on neljä mahaa. Poron ravinnonkäytto vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Keväällä poro syö heinäkasveja, saroja, varpuja, jäkälää ja puiden lehtisilmuja. Kesällä porot syövät monipuolisesti erilaisia vihreitä kasveja, joista tärkeimpiä ovat ruohot ja kosteikkokasvit, ja lisäksi koivun lehtiä, jäkälää, heinää ja ruohoa. Syksyllä porot keräävät vararavintoa talvea varten syömällä sieniä sarojen, ruohojen, heinien ja varpujen lisäksi. Talvella, kun ravintoa on luonnossa vähemmän, porot etsivät ensisijaisesti jäkälää. Poro pystyykin haistamaan jäkälän metrin paksuisen hangen läpi. Myös heinäkasvit ja varvut kelpaavat porojen ravinnoksi, jos jäkälää ei ole tarpeeksi saatavilla. Jäkälistä poro suosii palleroporonjäkälää. Poron ruuansulatus yksinkertaistuu talvella ja pötsin merkitys on erittäin vähäinen. Poro muistuttaa talvisin yksimahaista eläintä ja talvi merkitsee porolle laihtumista ja jopa vain hengissäselviämistä. Poro menettää talvella normaalistikin noin viidenneksen painostaan. Nykyisin yleistynyt lisäruokinta on muuttanut tilannetta merkittävästi.

vuollaan veteen, jotta siitä saadaan hyvin pehmeän maukas. Vaeltaja virittää tulet tyyneen paikkaan, kauhaisee lunta padan täyteen ja ripustaa sen nuotiokeppiin. Hän vuolee jäisestä poron kintusta lastuja pataan ja pudottaa sinne lisäksi nälän mukaisen palan voita tai norjalaista margariinia ja ripsun karkeata suolaa. Käristys saa hautua kymmenkunta minuuttia. Murean käristysaterian valmistuessa keitetään kahvit ja vuollaan leipä viipaleiksi.

on kairan yksinäisen kulkijan ruoka. Tätä varten pakissa sulatetaan pintaa ja ohuet lihalastut käristetään rasvassa. Lihojen päälle heitetään lunta, kunnes ne lähes peittyvät vedellä. Lisätään ripaus suolaa ja annetaan hautua lihan laadun mukaan 15- 30 minuuttia.

tehdään ilmakuivatusta tai pintasavustetusta porosta. Monen lappilaisen mielestä näin saadaan paras käristys. Aitoja poronkäristykseen käytettäviä mausteita lienevät suolan ohella vain luonnosta löytyvät yrtit. Yksi sellainen on suopursu.

Sulata kuutioitu pinta hiljalleen ja lisää öljy pannulle. Ravintolassa pannuna käytetään kannellista isoa ns. kippipannua. Levitä lihalastut pannulle ja ruskista lihoja niin, ettei rasva pääse käryämään. Anna lihojen miedolla lämmöllä hautua 10 minuuttia. Lisää suolaa ja vettä sen verran, että lihat peittyvät puoleen väliin. Anna lihojen hautua 30 minuuttia kannen alla. Talon keittiömestari Markku Lehtinen ei käytä muita mausteita, koska hänen mielestään poro on jo ruoallaan marinoinut lihat riittävän maukkaiksi. Käristyksen kanssa tarjotaan puikuloista tehtyä maidotonta muusia ja raikasta puolukkahilloa.

Lapin syksyinen ruska maustaa poronkäristystä syyskuun lopulla.

Syksyllä oli Lapissa runsaasti sieniä. Porot herkuttelivat sienillä ja näin Huipun käristeessä maistuu tänä talvena mieto hieno arominen sienen maku.